KVEESTORI: En tiedä uskallanko—?
TIITUS: Mitä aijot kertoa minulle—?
KVEESTORI: Eilen eräässä seurassa kuulin todella patriisein sinua arvostelevan.
TIITUS: Sinä luulet kai, että olen hyvinkin utelias, ha, ha.
KVEESTORI: Heillä on kummallinen luulo sinusta. He sanovat, että sinä ainoastaan teeskentelet julmuutta, herättääksesi pelkoa ja nöyryyttä, niinkuin teki suuri Augustus ennen valtaistuimelle nousuansa, mutta—
TIITUS:—mutta?
KVEESTORI: Mutta suuren Augustuksen luonnetta et sentään osaa matkia— sanovat;—et hallitse tunteitasi—et ole oikea roomalainen—ja olet nousukas.
TIITUS: (on ottanut kovin itseensä). Enkö vieläkään ole kylliksi itseäni sulkenut! (Teeskennellen ylemmyyttä): Ovatko he ehkä nähneet minun itkevän, ha-ha!—Joko minä sanoin sinulle? nuo ovat teloitettavat, jok'ikinen! Saat mennä.
KVEESTORI: (viipyy).
TIITUS: No?