TIITUS: Mene. Ilmoita heille heidän tuomionsa.—Odota vielä. Sinä puhuit reskriptistä. Minä vapautan myöskin kaikki ennen vangitut. Peruutan viimeiset maanpako- ja kuolemantuomiot. Kaikki päästetään irrallensa.—Odota. Lisää vielä, että kaikki urkkijat ja ilmiantajat ajetaan ulos Roomasta.
KVEESTORI: Sinä teet itsesi suojattomaksi, caesar.
TIITUS: Minulla ei ole mitään pelkäämistä enää. En minä heitä tarvitse.
En mitään tarvitse. (Itsekseen): Kunhan vaan pääsisin pois!
KVEESTORI: Oo, caesar, sinä olet mahtava majesteetti, jonka pelkkä katsanto karkottaa väijyjät. Oo, sinä armon ruhtinas! Sinun jalot käskysi riennän perille viemään koko maailman riemuksi ja ihmeeksi. (Menee).
TIITUS: »Armon ruhtinas?»—Nyt luulen, että olen valmis. (Aikoo mennä vasemmalle. Pysähtyy ovelle).
(Näyttämön ulkopuolelta kuuluu innokkaita ylistyshuutoja
imperaattorille).
Mitä se on? »Terve, terve Rooman imperaattori». Ensi kerran eläissäni kuulen siinä sydäntä. Ah kuinka sydämmeni halusi kuulla tuota tervehdystä! Nyt sen kuulin.—Omituinen oppi:—en ehtinyt vielä luopua herruudesta ja se jo suo minun tuntea onnea! Mutta et sinä sanonut: hallitse niin vähän kuin mahdollista; sinä sanoit: luovu. Niin sinä sanoit. (Ylistyshuudot alkavat jälleen, yhä kasvaen).
TIITUS: (viipyy ovella kuunnellen).
KVEESTORI: (rientää sisälle): Caesar, lasketko heidät sisälle? He tahtovat purkaa sinulle ylistystänsä, sinulle uskollisuuttansa vannoa. Katso, heidän intonsa paisuu, esteet kohta murtuvat. Tule, caesar, näytä itsesi heille. Caesar, missä on sinun purppuratoogasi? (Huutaa oikealle): Caesarin tooga! Tänne caesarin tooga!
NUORET ORJAPOJAT: (tuovat purppuratoogan).