TIITUS: (itsekseen): Ah, Lysimaakos, minä otan sen ylleni vaan pannakseni sen jälleen pois.
KAKSI NAISORJAA: (kiinnittävät toogan Tiituksen hartioille).
KVEESTORI: (ovella, ylistyshuutoja kovemmalla äänellä): Caesar
Augustus, Rooman imperaattori tahtoo näyttää itsensä kansallensa.
TIITUS: (itsekseen): Huomenna, Lysimaakos, huomenna! (Menee epävarmana avatulle ovelle, mutta tultuaan kynnykselle ja nähtyään tervehtivän kansan ottaa majesteettiryhdin ja ojennetuin käsin tyynnyttäen kansaa, astuu ulos): Tässä minä olen.
NAISORJAT: (poistuvat).
MUUT: (seuraavat Tiitusta).
BERENICE: (hiipii esille, riemuhuutojen hiljettyä puhuu kiihtyvällä intohimolla, katsellen Tiituksen jälkeen): »Liian myöhään?» Kaikki muut hän palkitsi. Minut hän sysäsi luotaan. Tähänkö minun aikeeni särkyisivät? Ei, Tiitus! Vielä eivät ole kaikki sinun ystäviäsi. Patriisein vanhat suvut odottavat sinun surmaasi. Cassion veljekset ovat vielä käyttämättä.—Sinä luulet nousseesi kunniasi kukkuloille, kun lepytit ja lahjoit nuo. Mutta tärkeimmän sentään jätit lepyttämättä. Juutalaisen ruhtinattaren hylkäsit, asetuit hänen tahtonsa tielle. Oo, sinä Jerusalemin hävittäjä! Niinkö luulet pääseväsi ilman kostoa. Sinä murhaaja, sinä kansani verenjuoja, sinä, jonka silmät iloitsivat juutalaisen veren punaisuudesta. Ei Tiitus, Jehova elää, ja nyt olen minä hänen kostonsa tulkki!
(Esirippu).
NELJÄS NÄYTÖS
Keisarillinen loosi kolosseumissa. Arena ajatellaan olevan alhaalla loosin takana; näyttämön etuala on loosin edusta.