"Te kirjoitatte olevanne pakoitettu alituisesti ponnistamaan voimianne säilyäksenne paheesta. Entä jos te järkityöhönne liittäisitte leikkejä, jotka kysyvät voimaa, tai, vielä paremmin, turvautuisitte hyödyllisen ruumiillisen työn apuun? En luule, että Jumala olisi pannut ihmiseen semmoisia intohimoja, joita ei voisi, jos se tulee tarpeelliseksi, tukehuttaa joillakin terveillä keinoilla.
"Minä mielelläni sitoisin teitä lupauksellanne, jos pitäisin sitä hyödyllisenä. Vaan minä ajattelen, ettei ole mahdollista säilyttää luonteiden puhtautta ja pyrintöjen ylevyyttä muulla keinoin, kuin sisällisen henkisen voiman avulla, joka aina vastaa, kun sen puoleen käännymme. Koettakaa tottua tällaiseen mielentilaan, ja teille tulee tarpeettomiksi annettujen lupausten siteet; päinvastaisessa tapauksessa lupaukset eivät auta — te rikotte ne, ja tulette pitämään itseänne paljoa onnettomampana. Kaikkein tärkeintä meille elämässä on oppia kieltäytymään; ei ole niin tärkeätä tehdä joku päätös, kuin luopua jostakin; meille on vähemmin tarpeen urhoollisuus kuin nöyryys. Joka kerran on antautunut jumalallisen lain, tahdon alaiseksi, se ei tahdo enää alistua minkään muun alaiseksi"…
Jonkun ajan kuluttua Ruskin kirjoitti toisen kirjeen samasta asiasta samalle nuorelle miehelle:
"Hyvin väsyttävän päivän perästä istuudun teille lyhyesti vastaamaan. Otan vastaan teidän lupauksenne, jos sitä tahdotte; toivon, että tiedätte, mistä on haettava voimaa pitämään sananne.
"Muistakaa yhtä ainoata: kun kiusaus tulee, ei mikään ihmisvoima voi kestää taistelua, tai sanon — harva voima; ainoa pelastus on paeta viettelystä. Heti särjette ajatukset, kun annatte niille toisen suunnan. Ei auta järkisyyt eivätkä lujat päätökset; ainoa keino voittaa kiusausta on kääntää siitä pois silmät ja ajatukset.
"Jollette vielä ole kokeneet, niin aikaa myöten saatte nähdä, mikä omituinen, kummallinen voima itää täydellisessä ajatuksen ja ruumiin puhtaudessa; se antaa jokaiselle sielun toimelle terveen henkisen merkityksen ja antaa ihmiselle henkisen mahdin, jota ei voi millään muulla tavalla saavuttaa. Spenser [englantilainen runoilija 17 vuosisadalta] on erinomaisella tavalla kuvannut tämän voiman kaikkivoittavan Britomartan muodossa.
"Kun minä sanon, ettei ole ihmisvoimaa, joka pystyisi lannistamaan himon kiusausta, — myöskin pako voi näyttäytyä turhalta, — minä tahdon sillä sanoa, että pahetta vastaan taistelemista varten on tarpeen henkinen voima, mikä tulee ainoastaan sen luo, joka on kääntynyt pois kaikesta maallisesta turhuudesta. Teidän kirjeenne kysymykseen minä voin ainoastaan vastata: lukekaa evankeliumia. Minä tiedän ainoastaan yhden kirjan, joka selvästi puhuu teoista ja uskosta: se on evankeliumi. Lukekaa siitä kaikki, mikä tätä kysymystä koskee. Minä luulen teidän tulevan johtopäätökseen, että jollei teoissa olekaan itse pelastus, niin kaikissa tapauksissa niissä on tie pelastukseen, ainoa tie. Kristus sanoo: 'Kun olette kaikki täyttäneet, sanokaa: me olemme kelvottomat palveliat!' Hän ei sano: 'Älkäät tehkö mitään. Kaikki kääntyy parhaaksenne, jos sanotte: me olemme kelvottomat palveliat.' Tehkää, tehkää, tehkää. Lukekaa vuorisaarna. Kaikki siinä puhuu samaa: 'tehkää'. Luullakseni syntyvät kaikki kinastukset kristittyjen kesken heidän vastenmielisyydestään yksinkertaisiin tekstin sanoihin: 'joka kuulee minun sanani ja ne tekee' — — Katolilaiset ovat keksineet tekojen asemesta maksaa rahoja ja rukoilla, skotlantilaiset ovat asettaneet tekojen sijaan uskon, englantilaiset hartauden j.n.e. Mutta vähin kaikista näyttää kukaan ajattelevan kysymyksen olevan raskaan ristin ottamisesta ja kantamisesta. Koettakaa lakkaamatta täyttää Kristuksen oppia. Siinä löydätte voiman ruveta tahtomaan ja tehdä. Silloin saatte tietää onko tämä oppi Jumalalta vai ei."
* * * * *
Nuorisossa pidetään niin sanottuja "yövuotoja" kumoomattomana todistuksena siihen, että sukupuolinen yhdyselämä on luonnon oma käsky ihmiselle, ja käsitetään niiden ilmaantuminen ikäänkuin kutsumukseksi luonnon puolelta tähän elämään.
Näin ollen hän voi kieltäytymisestä ajatella: mitäpä se minua hyödyttäisi, kun yöllä kumminkin kadotan saman siemenen, jonka olen kieltäytymisellä säilyttänyt, Ja hän kuvailee että luonto nauraisi hänelle hänen selkänsä takana.