Kysymys on todella antanut jonkinlaista vaikeutta niille siveyden opettajille ja lääkäreille, jotka vaativat kieltäytymistä vietin tyydyttämisestä vaan ulkopuolella avioliittoa, koska se vasta avioliitossa muka muuttuu luonnon käskyksi. Vaikeata on, kun yövuodot käsitetään ihmisen ruumiinrakennuksen luonnolliseksi ominaisuudeksi, selittää miksi tässä tapauksessa luonnon järjestyksellä ei olekaan ratkaisevaa sananvaltaa.
Ainoastaan uskonnolliselta kannalta arvostellessa tätä kysymystä ei ole tätä vaikeutta, sillä silloin kieltäytyminen ei tapahdu minkään terveydellisen hyödyn vuoksi, vaan ainoastaan puhtauden itsensä vuoksi.
Mutta muuten tuntuvat yleiset havainnot siemenvuodosta kovin puutteellisilta.
Millä tavalla se on ruumiillisen luonnon ominaisuus? Valittavathan siemenvuotoa juuri ne, jotka eivät suinkaan ole noudattaneet kieltäytymistä. Eikö se ole luonnon välttämättömyys vasta silloin kun on ensin totuttu viettiä tyydyttämään?
Siemenen muodostus miehellä näyttää riippuvan suuressa määrin hänen ajatuksistansa. Tarkkojen personallisten havaintojen mukaan voi varmuudella sanoa, että aistilliset ajatukset "keräävät" siementä. Merkillisimpänä tosiasiana voi myöskin mainita, että aistillisten ajatusten voittaminen ja karkoittaminen sisällisen taistelun avulla erityisesti keskeyttää siemenen erottautumista ja pitkittää yövuodon tuonnemmaksi. Yövuodot näyttävät kyllä seuraavan jonkinlaista ihmisestä riippumatonta aikakautisuutta, niin että voisi tuntua niinkuin luonto tässä olisi yläpuoleltamme. Itse asiassa on tämä aikakautisuus kuitenkin meidän entisten tapojemme tuote. Se on näin ainoastaan senvuoksi, että me emme ole tottuneet tekemään mitään haltitaksemme aistillisuutta, vaan olemme antaneet sen hallita meitä, ja aikakautisuus on luonnon menettelyn ainainen ominaisuus. Ryhtyessä vihdoin taisteluun, voittoisaankin, aistillisuutta vastaan, voi kulua monia aikoja ennenkuin saa tämän aikakautisuuden muuttumaan. Kun se on tuote eli ilme meidän vuosikausia noudattamistamme tavoista ja ajatuksista, niin vaatii se muuttuaksensa myöskin vastaavan pitkää aikaa.
Joka koko sydämmestään pyrkii puhtauteen, hän saa ennen tai myöhemmin huomata, ettei yöllinen siemenvuoto ollutkaan mikään luonnon välttämättömyys, vaan ainoastaan ruumiissa oleva jäännös hänen entisistä tavoistaan ja ajatuksistaan, joka askel askeleelta poistuu hänen uusien tapojensa ja ajatustensa tieltä. Siemenvuoto ei lakkaa niinkauan kuin ajatusten puhtaus vasta koetetaan sisällisen taistelun kautta saavuttaa. Se lakkaa vasta silloin kuin ajatusten puhtaus on muuttunut tavaksi, niin että likaiset, siementä erittävät ajatukset eivät enää herääkään. —
Tästä asiasta on Eliza B. Burnz kirjoittanut hyvin sattuvasti.
Kääntyen vanhempien, lääkärien ja koulunjohtajien puoleen hän sanoo:
"Rohkenen kääntää teidän huomionne muutamiin mielipiteihin sperman (siemenen) muodostumisesta ihmisruumiissa. Minun tietääkseni näitä mielipiteitä eivät tähän asti ole hyväksyneet lääkärit eikä yleensä yleisökään.
"Ihmisruumiin tutkijat ja ne, jotka ovat kirjoittaneet siitinelimistä, tavallisesti otaksuvat, että sperma eroittuu ruumiissa samaten kuin sappi, mahanalusrauhasen neste, sylki ja muut ihmiselämälle välttämättömät eritykset, jotka, kerran synnyttyänsä, ovat käytettävät ja sitten poistettavat elimistöstä.
"Tämmöisen teorian loogillinen johtopäätös on se, että jokaisen miehen tai noin 14-15 vuotisen pojan terveys vaatii poistamaan ruumiista tätä sperma-muodostusta säännöllisten tai epäsäännöllisten väliaikain perästä yhtymällä toiseen sukupuoleen taikka omakätisen kosketuksen avulla, jollei sperman muodostus tapahdu tahottomasti unen aikana.