Kuinka moni vanhemmista tahtoisikaan minulta enää kysyä: miten on lapsessa herätettävä tämmöinen "elämä Jumalassa"?
Jos joku kasvattaja, tunnustamatta itse puolestaan tätä elämän ymmärrystä, tahtoisi käyttää sitä ainoastaan keinona lapsen kasvattamista varten, niin ei hän varmaankaan onnistuisi. Hän tuskin voisi päästä perille kuinka tämmöinen elämänkäsitys olisi lapselle omistettava. Syy tähän on se, ettei ketään voi opettaa uskomaan. Usko voi vaan vapaasti siirtyä. Lapsi itsestään omistaa sen uskon, mikä on niillä, joilta on häneen lähin vaikutus. Kaikista puheista ja opetuksista ja yhteisistä rukouksista riippumatta lapsi rupee vaistomaisesti pitämään elämänä (= uskomaan) sitä, mitä hänen ympäristönsä pitää elämänä (= uskoo).
Tietysti ainoastaan osoittamalla lapselle havainnollisesti, mimmoinen tämä "elämä Jumalassa" on, todistamalla siis omilla teoillaan että on olemassa ihmisiä, jotka siihen uskovat ja tahtovat sitä elää, voi lapsessa herättää elävän uskon siihen.
Onko vaikeata vai helppoa antaa lapselle pelastava elämänkäsitys, ei riipu lapsen kykenemättömyydestä tai vastahakoisuudesta ymmärtämään mitä täysikäiset koettavat hänelle selittää ja opettaa, vaan riippuu siis tässäkin yksistään meistä täysikäisistä itsestämme, siitä, mihin me itse uskomme ja miten elämme.
Tämä itsekasvatus on ainoa mahdollinen kasvatustapa, ja sitä se on ennen kaikkea tässä pääasiassa, nimittäin uskon antamisessa lapselle.
Muuta keinoa ei ole jo syntyneen lapsen pelastamiseen.
Mutta juuri senvuoksi, ettei muuta keinoa löydy, ja tämä ainoa jää käyttämättä, pysyy pahe lapsuudessa voittamatta, ja lapsi vie sen mukanaan nuorukaisikään, jolloin vanhempien vaikutus alkaa jo heiketä ja opetukset tulevat maailmalta.
Vietti nuorukaisijässä.
Täysikäiseksi pääsevälle ominaista on, että hänelle on tullut välttämättömäksi tunnustaa itselleen ja ilmoittaa muille joku elämänohje, jonka valossa hän tahtoo että hänen tekojansa ja toimiansa arvosteltaisiin, — osoittaa että hänen tekemisiensä vaikutin on hänessä itsessään.
En sano, että hänellä olisi välttämättä tarve omistaa joku semmoinen elämänohje, jota kaikki pitävät ylevänä. Tämä riippuu siitä, missä kehitystilassa ihminen on; johtavatko häntä saavuttamattomat ihanteet hänen pyrkiessä loppumatonta täydellisyyttä kohden, vai koettaako hän ainoastaan löytää semmoisen elämänohjeen, mikä soveltuisi siihen elämäntapaan, joka pitää häntä orjuudessa, ja samalla himmentäisi hänen omissa ja muiden silmissä hänen todelliset orjalliset vaikuttimensa. Sillä juoppoudenkin orjuus luopi kohta elämänohjeen, jonka mukaan juominen on terveellinen, miehuutta edistävä, ajatuksia kehittävä, ja varaskin löytää seuran, missä hänelle tarpeellinen elämänohje on sanoihin puettuna ja ylistettynä.