SAMUEL CRÖELL: Mutta katsohan ensin! Oletko moista ennen nähnyt!
SOFIA: Viekää, viekää!
SAMUEL CRÖELL (Pekalle, joka on pudistanut lumen hänen hartioiltaan):
Vie se ja lämmitä ja tuo sitten tänne takasin. (Pekka vie taljan pois).
Sofia, minne me ripustamme sen?
SOFIA: Samuel, ensin tervehditään, ensin kysytään, kuinka sinä olet voinut, ensin suudellaan kädelle!
SAMUEL CRÖELL: Ha-ha-ha. No terve sitten ja kuinka sinä olet voinut? Hyvin, näen minä!—Ja sinä, Lisbeta, tule tänne syliin, tule-tule! (avaa sylinsä.)
LISBETA: Mutta muista, isä, minulla, on uusi kaulus—se rutistuu niin helposti.
SAMUEL CRÖELL: Tule, tule! (Ottaa Lisbetan syliin). Voi sinä minun
Liisukkani.
LISBETA: Oi isä, päästä, näetkös nyt, arvasinhan minä, voi-voi!
SAMUEL CRÖELL: Laitetaan uusi huomenna.
SOFIA: Se oli Jöranin tulon johdosta—