Entiset, Lisbeta, sitten Ritari.
LISBETA (juoksee sisään): Äiti, äiti, Jöran on portailla,—ratsun selässä.
SAMUEL CRÖELL: Tällä hetkellä en voi häntä tavata. (Menee.)
LISBETA: Äiti, mitä on isä puhunut?
SOFIA: Lapseni, yksi asia lupaa minulle. Paljon voi kohta tapahtua, paljon odottamatonta, paljon semmoista, mikä uhkaisi pettää kaikki toiveemme. Mutta kuinka näyttäisikin synkältä, älkää kadottako malttianne, sinä ja Jöran.
LISBETA: Sinuun panen kaiken toivoni, sinä tee kaikki, me emme voi mitään ilman sinua.
SOFIA: Kohta voi näyttää, niinkuin me olisimme häviön partaalla ja ihmiset tulevat laulamaan meille hautausvirsiä;—
LISBETA: Äiti, mitä sinä sanot!
SOFIA:—mutta älkää hätääntykö. Minä luulen, että asiamme on nyt varmempi kuin koskaan.
LISBETA: Niinkö?!