SAMUEL CRÖELL: Kuinka tänne löysit? Tämä on vaarallinen paikka meille.
Äsken juuri olivat päälle tulemassa miekkoinensa.
SOFIA: Tulin sinua varoittamaan; Itse Mörner on tulossa. Joudu pois täältä.
SAMUEL CRÖELL: Sen tiedän, ja häntä juuri odotankin. Sanoivat äsken, että hän jo olisi näkyvissä.
SOFIA: Varovasti, varovasti, Samuel! Et aavista mimmoiset monimutkaiset suhteiden langat nykyjään on Tukholman hovissa. Aateliston valta yhä kasvaa.
SAMUEL CRÖELL: Mutta laki varkaita ja ryöväreitä vastaan on yhä muuttumaton, tiemmä.
SOFIA: Sanon vaan: ole varovainen. Erittäinkin anna Mörnerin olla rauhassa. Hän on hovin suosiossa. Samoin Metstake, sota-ansioittensa vuoksi.
SAMUEL CRÖELL: Mutta hän on syyllisistä syyllisin. Hän ja Mörner.
SOFIA: Juuri niitä kahta et saa kajota. Oh, Samuel, minä tiedän niin varmaan—niin varmaan, että niin on. Sinä et ymmärrä niitä asioita. Tukholmassa puhuvat Metstakesta paljon ja hänen sukkeluutensa ovat vielä päiväjärjestyksessä. Mutta joskin häntä, niin ei ainakaan Mörneriä, hovin nimenomaista suosikkia. Nyt erittäinkin, kun Kristiina on valtaistuimella. Hän on Suomeen lähetetty vaan parantamaan rappiolle joutuneita raha-asioitansa. Muuten eivät olisi hänestä tahtoneet luopua. Hän oli siellä kaiken seuran henki ja ilo. Ah, Samuel, niitä on niin paljon, paljon asianhaaroja ja suhteita, joista et mitään tiedä.
SAMUEL CRÖELL: Sanoitko että parantamaan raha-asioitansa?
SOFIA: Niin. Luuletko, että häntä muuten olisi tämmöiseen erämaahan lähetetty.