SAMUEL CRÖELL: Mutta kuinka erämaassa voi raha-asiansa parantaa?
SOFIA: Ah, Samuel, he katsovat Tukholmassakin näitä asioita sormien läpitse. Yleisesti kyllä kielletään, mutta yksityisesti myönnetään suosikeille vaikka mitä.
SAMUEL CRÖELL: Se ei ole mahdollista. Ruotsinko jalo hallitus—?
SOFIA: Mutta ymmärräthän,—jollakinhan täytyy palkita kotiin palanneet sotaherrat ja ylimykset.
SAMUEL CRÖELL: Ja miksi olisin minä sitten virkaani nimitetty?
SOFIA: Ei olekaan aikomus, että sinä ottaisit asian noin kuumasti. Voithan syyttää noita vähempiä, vouteja ja vaikka lainlukijoita. Mutta Törnskjöldiä ennen muita. Hän on kaiken alku. Miksi sinä tahdot saada ansaan juuri kaikkein ylimpiä. Tukholmassa ei sitä odoteta, ja sinä voit tulla hallitukselle epämukavaksi.
SAMUEL CRÖELL: Älä ota minulta uskoani, Sofia. Oikeushan juuri siinä onkin, ettei tee erotusta ylhäisen ja alhaisen välillä, vaan molemmat mitataan samalla mitalla.
SOFIA: Sinä teet itsesi ylemmäksi kaikkia.
SAMUEL CRÖELL: Ainoastaan ylemmäksi varkaita ja ryöväriä.
SOFIA: Hm. Missä on raja niille!