SAMUEL CRÖELL: Jossakinhan täytyy olla korkeimman oikeuden paikan. Laki on annettu: täytyyhän olla siellä hallituksessa joku korkein, joka sydämmensä pohjasta tahtoo, että tämä laki täyttyisi. Se täytyy olla siellä jossain, vaikket sinä näe. No, jollei Kristiina,—hän on heikko nainen,—niin joku, joka hänen jälkeensä tulee, tai joka on hänen vieressänsä. Sen korkeimman, oikeamielisen hallituksen palvelija olen minä ja siltä olen minä saanut valtakirjan.
SOFIA: Suuri lapsi!
SAMUEL CRÖELL: Niinpä niin, se on minun uskoni, että oikeuden täytyy maassa tapahtua!
SOFIA: Ah Samuel, Samuel, me sorrumme. Sinä et tiedä kuinka mahtava on heidän valtansa ja kuinka vähäpätöiset me olemme heidän rinnallaan. Tuo kaikki vyöryy meidän päällemme vastustamattomalla voimalla.—Mörneriä syyttämään!
SAMUEL CRÖELL: Jollen uskoisi oikeuteen, niin olisin minä pieni ja vähäpätöinen heidän rinnallansa, mutta nyt ei ole voimassa minun vertaistani. Minä tunnen, että he ovat kaikki minun käsissäni.
SOFIA: Niin sinä kukistat heidät asemiltaan, sinä mullistat kaikki, mutta sitten, sitten kuin se on tehty ei sinulla ole voimaa vaatimaan itsellesi, mitä sinulle tulee.
SAMUEL CRÖELL: Vaatia itselleni ei ole minun asiani. Kuitenkin uskon, että oikeus tapahtuu minullekin: ja jos vaan hänen majesteettinsa asiaa oikeen ajan, ei hän ole kieltävä minulta aateliutta.
SOFIA: Mutta Lisbeta! Panethan alttiiksi——
SAMUEL CRÖELL: Älä, älä, Sofia!
SOFIA: Ah, Samuel!—Mikä melu tämä on?