MARKKINAVÄKI: Tulkaa pois!
(Osa pakenee).
SAMUEL CRÖELL: Teitä vastaan en ole. Teidän puolellanne olen. Näen että teille tehdään vääryyttä ja tahdon, että laki teitä suojelisi. Sentähden, katsokaa, älkää tekään tehkö väärin. Älkää olko pelkureita. Jääkää tänne minun kanssani. He tulkoot; me seisomme tässä. Minä puhun teidän puolestanne. Minä kiellän heitä ruplaveroja kantamasta, näytän, että se on asetusta vastaan. He pelkäävät minua, kun te olette minun kanssani ja näette mitä he tekevät. Mutta jos pakenette, mitä voin minä yksin! Rohkeat olette, ette pelkää metsän vaaroja, ei vettä eikä tulta. Miksi pelkäätte herroja?
(Kuuluu rummun pärinä kaukaa.)
3:S MARKKINAMIES: Kuulkaa mikä se on?
2:NEN MARKKINAMIES: Sotakomissarjuksen rumpu! Jo tulevat.
MARKKINAVÄKI: Kuulkaa, kuulkaa, pois täältä joutuin!
(Osa pakenee.)
SAMUEL CRÖELL: »Sotakomissarjuksen rumpu!» Joku pikentti pahanen puupalikoilla päristelee tyhjää rakkoa. Mitä siinä on pelkäämistä. Äänihän se on vaan. Lapsiahan tuommoisella pärinällä pelotetaan, prrrr! Ja jos sieltä nyt tulee niitä koko joukko lierilakkisia töyhtöpäitä, roimahousuja,—älkää olko millännekään; ei töyhtö ole muuta kuin linnun häntäsulka ja hansikas on palanen vasikan nahkaa ja roimahousut tyhjää ilmaa täysi. Jos tulee vaikka uusi maaherra itse, nuori Stenbock, miekkoinensa, älkää hämmästykö miekkaa eikä hänen pukuansa. Sen puvun sisässä istuu poikanulikka, jonka reidet ovat vielä kuumat mammansa koivurieskasta. Jos tulee Törnskjöld, niin tietäkää, että se on virkaheitto. Tai tulee Metstake, toinen virkaheitto, ja rupee ärjymään; muistakaa, että se on vaan tyhjä rähinä. Kellä ei ääntä olisi, kun huutamaan rupee! Hän pöyhistelee ja kääntelee vartaloansa kuin kalkkuna, mutta samassa hänen mahansa löllyy kuin lihavan ämmän.
(Rumpu kuuluu selvemmin. Kaikki kavahtavat ylös ja aikovat lähteä,
osa lähtee.)