TÖRNSKJÖLD: Kuninkaallinen viskaali, sallinette minun sentään toimittaa väenottoa hänen majesteettinsa armeijaan.
SAMUEL CRÖELL: Kuninkaan nimessä kiellän sinua tulemasta rumpuinesi kansanjoukkoon niinkuin haukka varpusten niskaan. Kihlakunnittain sinun täytyy ensin kutsua kokoon väki määräpäiväksi. Kaikki tämmöiset sotaväen otot, ilman mitään ilmoitusta, ovat laittomia. Saat siis sinäkin kääntyä takaisin ja toimittaa asiasi vasta paremmin. Tulet uudestaan syytettäväksi.
2:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Älä ylly, vaikka ärsyttääkin.
TÖRNSKJÖLD (vallesmanneille): Menkää, tiedustelkaa, kuinka monta hänellä on jousimiestä ja onko pyssyjä. (Samuel Cröellille): Näyttänet minulle kuitenkin, onko täällä paljonkin sinulla sotakuntoista nuorisoa.
SAMUEL CRÖELL: Katso itse, täällä ei ole yhtäkään.
TÖRNSKJÖLD: Leikki pois. Käske esiin vaan; kaikessa ystävyydessä tässä tarkastaisimme.
SAMUEL CRÖELL: Tässä ei ole muita kuin minä ja minun valtakirjani. Mitä te kiertelette minua kuin kissat kuumaa puuroa. Kaikessa ystävyydessäkö?
1:NEN VOUTI (Törnskjöldille): Hän tahtoo saada meitä tekemään väkivaltaa sitten kantaakseen meidän päällemme.
TÖRNSKJÖLD: Se on selvä. Hänellä ei ole mitään asetta. Ohoo, älä luule meitä niin herkkäuskoisiksi, käärme! (Samuel Cröellille): Jos olet yksin, Samuel, niin tule meidän seurassamme. Meillä on hyvät hevoset. Miksi aina riitelisimme, johan niihin kyllästyykin.
SAMUEL CRÖELL: Onko ystävällinen puheesi vilpitön, en tiedä. Mutta monta kertaa olen sinua ajatellut ja minun tulee surku sinua, että niin paljon olet saanut vastoinkäymisiä kokea. Sanovat kovan onnen sinua jo lapsuudessa seuranneen, äsken kadotit virkasikin. Usko minua, ei se ollut helppoa minullekaan.