SAMUEL CRÖELL: Huoletta voit minut vapauttaa; mihinkään kapinaan en aijo sekaantua.
TÖRNSKJÖLD: Etkö? Kummalliselta kuuluu vihollisen vihollista neuvoa, mutta sen sanon sinulle: sopivampaa hetkeä et voi löytää. Törnskjöld on niinkuin kekäle, ja talonpojat äärimmilleen ärsytetyt, Vielä enemmän: sanotaan että Kristiina tahtoo luopua kruunustansa, kun ei tule toimeen meidän kanssa.
SAMUEL CRÖELL: Ole huoletta. Kun pääsen irti, minä puhun talonpoikieni kanssa; he tyyntyvät ja jäävät hiljaa kärsimään, niinkuin ennenkin.
TÖRNSKJÖLD: Hankit uuden valtakirjan?
SAMUEL CRÖELL: En.
TÖRNSKJÖLD: Parempaan aikaan nostat kapinan?
SAMUEL CRÖELL: En sitäkään.
TÖRNSKJÖLD: En tiedä, Samuel, vienkö sinut linnaan takasin, kun et tahdo kamppailla.
SAMUEL CRÖELL: Päästä irti, mitäpä minusta kiinni pidellä.
TÖRNSKJÖLD: Mutta—en ole sinua voittanut.