UUNO: Vai onneton Uunomme! Kaikki te siinä loistatte onnesta, ja minä olen yksin »onneton Uunomme»! (Tekee taas kiukkuisia merkkejä Leenalle, että tämä vihdoinkin tulisi hänen luoksensa.) Sehän nähdään! (Kun Leena viipyy, hän aukasee sylinsä ja huutaa kovalla äänellä.) Leena!
LEENA (juoksee hänen syliinsä).
(He jäävät liikkumattomiksi esiripun sulkeutumiseen asti).
MARTTA (äänettömällä kosketuksella huomauttaa isäänsä Uunosta ja
Leenasta).
ROUVA VALTANEN (jää kokoomaan hajalle meneviä ajatuksiaan, painaa käsiä ohimoihinsa ja hymyilee onnesta).
VALTANEN (kääntyy hiljaa päin Uunoa ja Leenaa): Vai niin.—Nyt uskon, ettei Uuno lähde.