VALTANEN (ähkien): Huomenta, huomenta lapseni.
ROUVA VALTANEN: Taas huonosti nukkunut, rakas Aleksander?
VALTANEN: Vai hyvinkö vielä?! Täällä soitellaan ja melutaan kuin markkinoilla. Muuten—tämä on kaiketi viimeinen päivä, jonka saan elää itsenäisenä, vapaana miehenä.
UUNO (kohauttaa olkaansa, menee jälleen pulpetilleen).
MARTTA (huokaa, ei viitsi kuunnella, poistuu vähitellen vasemmalle).
LEENA (menee Uunon luo katselemaan hänen työtään tai oikeammin selitelläkseen äskeistä käytöstään).
ROUVA VALTANEN: Mutta mitä sinä sanotkaan, rakas Aleksander?
VALTANEN: Minä sanon, että meitä kadehditaan ja vainotaan joka suunnalta: nyt viimeksi on vihollisiimme liittynyt myöskin…
UUNO (yskäsee).
VALTANEN: Mikä sinua ryittää? Hoida asiaasi tai ilmoittaudu sairaaksi ja mene—mene—