MARTTA: Isä!
VALTANEN (pysähtyy, katsoo kelloaan): Mitä nyt? Minulla ei ole aikaa.
MARTTA: Sinulla ei ole milloinkaan aikaa.
VALTANEN (käsi povitaskussa) Rahaa?
MARTTA: Ei.
VALTANEN (panee hatun päähänsä, lähtee): Hyvästi.—(Pysähtyy ovella.)
Mitä sinulla on sanomista? Pian.
MARTTA: Mutta istu isä, pitäähän sinulla olla sen verran aikaa, että joudat…
VALTANEN: Minun on määrä olla pankissa ennen kahta.
MARTTA: Olet paikkakunnan mahtavin mies. Luulisi sinun voivan määrätä aikasi, kun on kysymys lastesi onnesta.
VALTANEN: Pian, sanon minä.