Seurusteluhuoneen pöydällä tarjotin kahvikuppineen ja leipineen syrjään sysättyjen ompeluksien keskellä.
VALDEMAR (työssä pulpettinsa ääressä, selin katsomoon. Käy toisinaan luukulla ottamassa tai lähettämässä papereita, tai antaa lyhyitä määräyksiä pöydällään olevaan puhelimeen).
MARTTA ja LEENA (seurusteluhuoneessa, edellinen oikealla, katselee merelle, veltossa asennossa, kyynäspäät levällään ikkunalaudalla, pää kallella oikeaa käsivartta vasten; jälkimäinen pöydän ääressä käsitöitä tehden).
ROUVA VALTANEN (vasemmalta, tuo kahvipannun, kaataa kuppeihin): Mikä lämmin aamu, rakkaat lapset! Eikö pojille saa olla enempää?—Ah, missä Uuno on?
MARTTA: Koko yön viftillä.
ROUVA VALTANEN: Taas! Ja hän lupasi minulle niin varmaan.
LEENA: Täti kulta, varmaan on sattunut jotain erikoista.
MARTTA: Erikoista! (halveksivasti).
ROUVA VALTANEN: Uuno rukka, älkää vaan sanoko isälle.
MARTTA: Isälle! Isä sanoi jo viime kerralla, että parasta kun Uuno ei tulisi enää ollenkaan kotiin. Sellainen häpeä perheellemme!