ROUVA VALTANEN (huokaa raskaasti): Ei, Martta, Uuno ei ole ollenkaan mikään juoppo. Hän on täysissä voimissaan, mutta asiassa täytyy olla jotain muuta, josta en pääse perille. (Vasemmalle.)
LEENA: Ah, täti, hän tulee varmaan ihan kohta.
VALDEMAR: Mistä sen tiedät?
LEENA: En tiedä mistä minä … mutta hän on jo tulossa, hän on … no tuossahan hän onkin!
UUNO (tulee kalpeana, mutta ei mitenkään humaltuneena): Huomenta. (Istuutuu pulpettinsa ääreen, joka on vastapäätä Valdemarin pulpettia, kohti katsomoa; paiskaa konttorikirjat auki.) Äh, juuri kun pääsee viinoista, niin taas vaan viinoihin käsiksi! Onko rankin ostajia ilmestynyt?
MARTTA: Ja niinkuin sinä lupasit! Aivan vannoit äidille!
UUNO: No nyt vannon toistamiseen ja viimeisen kerran, etten enää koskaan, en ikipäivinäni enää mitään—vanno. Valdemar, lähde purjehtimaan.
MARTTA: Oletko mieletön!
UUNO: Se virkistäisi sinuakin, Valdemar.
MARTTA: Ukkonen käy, ja hän käskee purjehtimaan!