ROUVA VALTANEN: Mitä hän höpisee… Leena, Leena lapseni (Muistaa.) He menivät todella purjehtimaan (Kiirehtii ikkunalle.) Väkeä juoksee rantaan … jumalani!… (Ulos perälle.)
TOINEN NÄYTÖS.
LEENA (makaa edelleen samalla paikalla ja samassa asennossa tainnoksissa).
PALVELUSTYTÖT (tulevat päivitellen perältä).
1:NEN PALVELUSTYTTÖ: Voi, voi sentään, mikä vahinko, mikä hirmuinen vahinko!
2:NEN PALVELUSTYTTÖ: Ja kun hukkui juuri se parempi poika!
1:NEN PALVELUSTYTTÖ: Eipäs vaan katsottu oliko rikas vai köyhä!—Ja Leena-neiti—pyörryksissä!
2:NEN PALVELUSTYTTÖ: Siinä oli morsian, kahdesti kuulutettu! Anna tänne vettä!
1:NEN PALVELUSTYTTÖ: Mihin nyt kaikki ompelukset ja häälahjat ja myötäjäiset! Siinä se nyt oli!—Älä vettä suuhun anna, kastellaan hiukka polvia, niin se herää.
2:NEN PALVELUSTYTTÖ: Viedään vuoteelle kamariin. Ota sinä jalkain puolelta. (Kohottaa Leenaa, pidellen kainalojen alta.) Noin!