(Menee oikealle.)
PANKINJOHTAJA: Summasta ei minulla ole tällä hetkellä täyttä selkoa, mutta jos todella epäilet…
VALTANEN: Joutavia! (Kirjoittaa tunnusteen, heittää tuskaisesti kynän kädestään.) Oh, Valdemar, Valdemar!
PANKINJOHTAJA (panee rauhoittuneena paperin povitaskuunsa): Onpa täytynyt olla veljesten kesken hirmuinen kamppailu siitä ainoasta airosta!
VALTANEN (hämmästyneenä): Kamppailu—airosta?!
PANKINJOHTAJA: Niin—eikös Valdemar hukkunut siksi, että Uuno tempasi häneltä airon?
VALTANEN: Uunon kertomuksen mukaan Valdemar sen hänelle luovutti vapaaehtoisesti.
PANKINJOHTAJA (naurahtaen): No niin, niin,—väkevämpi voittaa tässä maailmassa, … kyky, taipumukset, nero … se kaikki hukkuu aaltoihin. Paljon—paljon sinä Valtanen olet kadottanut, kun Valdemarin kadotit!
VALTANEN: Kamppailu—airosta?!
PANKINJOHTAJA: Sano minulle, Valtanen,—tiesikö Uuno siitä testamentista, jonka sanoit tehneesi poikasi Valdemarin hyväksi?