ROUVA VALTANEN (lähestyy miestänsä, kuiskaa): Pitääkö tarjota kahvia?
VALTANEN (syrjäyttää vaimonsa): Ole nyt!
MARTTA (vetää äitinsä pois): Ei, ei, äiti.
VALTANEN: Kuten jo puhelimitse äsken mainitsin, pyydän toimittamaan tutkimuksen tästä—sanokaamme tapaturmasta, mitä tarkimman, vähimpiin erikoisuuksiin menevän tutkimuksen.
POLISIMESTARI: Saan herra Kauppaneuvokselle kunnioittavimmin ilmoittaa, että virkavelvollisuuteni on tässä asiassa täydellisessä sopusoinnussa herra Kauppaneuvoksen arvoisan toivomuksen kanssa. (Kumarrus).—Saamme siis alkaa.
(Kutsuu esille kaksi konstaapelia, asettuu itse
kirjoittamaan pöytäkirjaa.)
KONSTAAPELIT (perältä, jäävät todistajina seisomaan oven kummallekin puolelle).
POLISIMESTARI (kirjoitettuaan jonkun aikaa): Suokaa anteeksi … rouva
Kauppaneuvoksettaren etunimi?—
ROUVA VALTANEN: (neuvottomana): Mitä minun pitää vastata? Minä en tiedä mitään!
(On pyörtyä Martan syliin.)