POLISIMESTARI (virkapuvussa perältä, kumarreltuaan): Saan syvimmin valittaa… Herra Kauppaneuvoksen nimenomaisesta toivomuksesta saavumme näin välittömästi—suorittaakseni muutamia virkaani kuuluvia muodollisuuksia…
UUNO: Isäni toivomuksella on puolensa. Istukaa, herra Polisimestari. Tämä hirveä onnettomuus tai mitä suurin onni—kuinka vaan tahtoo sanoa —on tapahtunut todellakin aivan poikkeuksellisissa olosuhteissa.
POLISIMESTARI (hämillään): »Poikkeuksellisissa olosuhteissa», sanotte?
UUNO: Aivan varmaan.
POLISIMESTARI: Sitä en tiennytkään!—(Itsekseen): »Onni»?!
UUNO: Mutta tuossahan isäni jo tuleekin.
VALTANEN (oikealta, tervehtii kylmästi polisimestaria).
ROUVA VALTANEN ja MARTTA (saapuvat toimitukseen vasemmalta äänettöminä, itkettyneinä, toisiaan käsistä pidellen).
POLISIMESTARI (syvään kumartaen): Uskallan täten korkeimman kunnioitukseni ohella nöyrimmästi ilmaista syvimmän osanottoni … valitettavaan tapaturmaan, joka on kunnianarvoisaa taloanne kohdannut.
VALTANEN (vastaa ainoastaan jäykällä kumarruksella).