POLISIMESTARI: Petoksen?!
UUNO: Hm! (Katsoen merkitsevästi isäänsä): Eikö se ole ilmeistä petosta kun…
VALTANEN: Uuno!
UUNO: Kun … kun pelkkien liike-etujen vuoksi…
VALTANEN: Vaiti! Vaiti! (Polisimestarille): Minun täytyy selittää teille tämän polisitutkinnon ainoa tarkoitus. Kysymyksenne eivät ole asiallisia.
POLISIMESTARI: Pölisitutkintojen tarkoituksista olemme tietoiset, herra
Kauppaneuvos.
VALTANEN: Poika-vainajani henki oli näette suuresta summasta vakuutettu ja vakuutusyhtiö, kuten hyvin ymmärrätte, voi vaatia tarkkaa tutkintoa.
UUNO: Vai niin, eikö tarkoituksena siis ollutkaan »totuuden ilmisaaminen»? Minä luulen äsken kuulleeni—
POLISIMESTARI: Ja kysymystemme asiallisuus jääköön niinikään yksin minun ratkaistavakseni. Nyt en enää voi perääntyä, herra Kauppaneuvos. (Uunon puoleen): Nuori herra Valtanen, vielä muuan kysymys. Äsken tänne saapuessani te tulitte lausuneeksi erään sanan—ehkä tarkemmin ajattelematta, tai ehkä niin sanoakseni vahingossa—te sanoitte tapausta »onneksi». Mitä sillä tarkoititte?
UUNO: Juuri sitä mitä sanoin: että veljeni Valdemarin juuri sinä hetkenä sattunutta kuolemaa voi pitää suurena onnena.