MARTTA: Ah, on, on.
ROUVA VALTANEN: Jumalan kiitos! (Palvelustytölle): No mikä sinulla on? (Lähtee palvelustytön kanssa.) Ei siunaaman hetkeä, että edes rauhassa kyyneleen vuodattaisi!
(Vasemmalle palvelustytön edellä.)
VALTANEN (Uunolle): Olen vallassasi, myönnän. Antaudun. Olemmeko kuitit?
UUNO: Ei aivan.
VALTANEN: Vaatimuksesi?
UUNO: Tuolla testamentilla ei tosin ole enää paljon merkitystä, mutta se käy kuitenkin ikäänkuin kunnialleni. Repikää se palasiksi.
VALTANEN (menee hitaasti työpöytänsä luo, ottaa esille testamentin, repii sen palasiksi): Mitä muuta?
UUNO: Tulkaa lähemmäksi.
VALTANEN (lähestyy Uunoa).