LEENA: Minä alan luulla, että tämä hirveä tapaus on saanut sinut järjiltäsi, niin sinä ainakin puhut kuin olisit hullu. Luuletko sinä, että minä ikinä voin unohtaa! Ja vaikka menisinkin naimisiin, niin johan sanoin, etten voi elää, ellen saa usein nähdä sinua ja joskus puhua sinun kanssasi … ja vaikka sinäkin menisit naimisiin…
UUNO: Semmoinen suhde ei käy laatuun.
LEENA: Miksi?
UUNO: Sitä et sinä voi ymmärtää.
LEENA: Ei, no sano nyt sentään miksi.
UUNO (hillittömästi): Siksi, että minä en voi vaan nähdä sinua ja vaan puhutella sinua!
LEENA: Taas sama asia. Ihme kuinka erilaista! Teillä pitää aina olla niin, että jos rakastaa, niin pitää koskettaakin.
UUNO (puoleksi itsekseen): Mikä onni, ettet tuollaisena lapsena ehtinyt tulla kuulutetuksi kolmatta kertaa!
LEENA: Sanoitko sinä jotain onnesta?
UUNO: Jollei koskettaa, niin miksi edes nähdä tai puhua? Voisihan vaan ajatella toista ja olla onnellinen.