ROUVA VALTANEN: Mi … mi…
UUNO: Kun toinen on selvä tulemaan, pitää toisen olla selvä menemään.
ROUVA VALTANEN (hetkeksi toimeliaisuudestaan väsähtyen, istahtaa): No todellako sinä Uuno!—Lasteni läksiäisiäkö minä olen luotu viettämään! Mitä on minun elämäni!—(Taas pystyssä.) Ei, ei, nuo verhot eivät ole vielä tuulotetut, viekää ulos, johan sanoin, kuinka monta kertaa pitää samaa asiaa!…
MARTTA (vasemmalta): Äiti, pyytävät keittiöön.
ROUVA VALTANEN: Katso sinä sillaikaa, etteivät ripusta tuulottamattomia verhoja… Juuri kun pitää lopettaa, kutsutaan pois! (Menee vasemmalle.) Uuno, minä tulen kohta, odota.
PALVELUSTYTTÖ: Eikö näitä saa jo ripustaa?
MARTTA (haluttomasti): No ripustakaa, ripustakaa ja tehkää mitä tahdotte.
PALVELUSVÄKI (järjestää seuraavan kuluessa huoneen nopeasti ja melutta).
MARTTA: Uuno!
UUNO: Täällä ollaan.