KOLMAS NÄYTÖS.
PALVELUSVÄKI (lopettelee suursiivousta).
ROUVA VALTANEN (johtaa palvelusväen työtä, ollen itse kaikessa mukana, osotellen mahdollisia tomupaikkoja, neuvoen verhojen ripustuksessa, milloin nousten pöydälle, milloin kumartuen lattian rajaan. Hän on kiireissään, kokonaan uppouneena työhön eikä senvuoksi voi muuta ajatella): Ylemmäs, Mari, vasen puoli ylemmäs!—ei niin paljon, liiaksi, noin.—Sofi hakee pitempivartisen lattiaharjan, kas tuolla ylhäällä on vielä tomua.—Ovatko nämä verhot puistellut?—Ei, ei, pane märkä vaate harjan ympäri…
UUNO (pulpettinsa ääressä, konttorikirjat levällään edessään): Mutta äiti hoi, tässä laskeutuu tuuman paksu tomukerros paperieni päälle. Ei se ole hyvä asia.
ROUVA VALTANEN: Voi, Uuno, etkö saata asettua muuanne siksi aikaa, minun pitää olla valmis viideksi.—Kiirehtikää. Vieras on kohta täällä.—Kello viideksi pitää olla kaikki siivottuna ja päivällispöytä katettuna.
UUNO: Minun pitää myös olla valmis viideksi.
ROUVA VALTANEN (kesken hommaansa hetkeksi pysähtyen): Sinun—valmis viideksi?
UUNO: Niin, tahdon olla lähtenyt, kun vävy saapuu.
ROUVA VALTANEN: Vävy! Ei hän sentään vielä vävy ole.—Älkää tuoko sohvaa sisälle, se tomuttuu. Pyyhkikää tomut ensin huonekaluista.—Ja lähtöön? Mihin lähtöön?
UUNO: Amerikaan.