MARTTA: En ole koskaan pyrkinyt muuhun onneen kuin saada tahtoa itse ja toimia itse…
VALTANEN (malttinsa menettäen): Mutta niinkauan kuin olet talossani, menettelet minun tahtoni mukaisesti!
MARTTA: No niin, niin, isä—minä menen, minä pukeudun mihin väreihin vaan suvaitsette!
UUNO: Älä mene Martta.
VALTANEN (hämmästyksen lyömänä): Mitä?
UUNO: Esiinny mustissa, anna rukkaset hollantilaiselle ja auta kerrankin itse itseäsi.
VALTANEN (ei voi puhua hämmästyksen tähden).
MARTTA: Uuno, sinä tapat isän!
UUNO: Näetkö kuinka rauhallinen hän on?
ROUVA VALTANEN (vasemmalta): Mitä he ovat täällä saaneet aikaan?