VALTANEN: Mitä tapoja ne ovat?!
(Hieroo olkaansa.)
LEENA (juoksee kauhistuneena peräovelta Valtasen luo): Tirehtööri, tirehtööri itse.
VALTANEN (Uunolle): Aja hänet ulos.
PANKINJOHTAJA (perältä, tukka hajalla, äärimmilleen hermostuneena, horjuen, ojentaa kättänsä ikäänkuin anovasti, mutta saa vaivoin sanoja suustaan): Ne hullut etsivät minua vangitaksensa—kirjoita, Valtanen— puuttuu vain mitätön summa, joku kolmesataa tuhatta—veli—veli— kirjoita.
VAIHTANEN (on jälleen noussut seisaallensa): En.
UUNO: (pankinjohtajalle): Hän sanoi: en.
PANKINJOHTAJA (uhmaten Uunolle): No, no, herra prokuristi, saamme vielä nähdä! (Valtaselle): Ei ole aikaa selittelyihin—tunnusteesi!—apuasi pyydän viimeisen kerran!—Kas niin… (Menee pulpetin luo, avaa sen, ottaa tyhjän vekselipaperin esille) tule—tule Valtanen—kirjoita pian —he ovat kintereilläni!
VALTANEN: En. Kuulitko: en, en!
UUNO: Meneppäs sinne!