— Ensiksikin on jo sopimatonta pyytää rahaa, erittäinkin kun se ei ole suinkaan ensikerta, kuten mamma sanoo. Mutta suorastaan hävytöntä on tuommoisella uhkauksella pelottaa mammaa.
— Mutta ajatteles nyt, Uuno, — sanoi Henrik, — jos hän todellakin on päättänyt ampua itsensä, niin täytyyhän hänen silloin pyytää!
— Pyytäköön, ja ellei saa, ampukoon, mutta älköön uhatko, — sanoi
Uuno ylpeästi. — Ei yksikään gentlemanni olisi noin menetellyt.
Uunon varma esiintyminen vaikutti, että kaikki ehdottomastikin rupesivat kallistumaan samaan mielipiteeseen, ja jotenkin epäedullisesti ajattelemaan Gabrielista.
Johannes sanoi:
— Kun ymmärtäis edes, mistä syystä hän tarvitsee yhtäkkiä noin paljon.
— Varmaan joku velka, jota haetaan ulos, — arveli mamma.
— Mutta sehän on kauheata, — sanoi Henrik. — jos todellakin haetaan ulos eikä hänellä raukalla ole.
— Minä luulen, että se on jotakin toista, — sanoi Uuno. — Hän on varmaan suorittanut jotain semmoista, josta voi vaan rahalla päästä. Se on kanssa kaunista, ettei mainita syytä, vaikka kirjoittaa. Me vastaamme vaan yhtä lyhyesti, että rahoja tällä kertaa erityisistä syistä ei lähetetä.
Johannes ei voinut olla naurahtamatta Uunon varmoille päätelmille, ja kun Johannes, niin mammakin ja Henrik naurahtivat.