— Kävin eilen ja tänään erään ystäväni luona täällä Turussa. Ehkä tunnetkin tohtori C——.
— Kyllä tiedän.
— Puhelimme hänen kanssaan sinustakin. Hän sanoi, että hyvin mielellään ottaa sinut vastaan, jos käyt hänen luonansa niinkauan kuin hän on vielä Turussa.
— Vai niin.
— Ja hänen kauttaan voisit sitten tutustua muidenkin intresanttien ihmisten kanssa, joita täällä ihan varmaan on.
— Se sama tohtori on kuitenkin eleskellut jotenkin huonosti täällä Turussa, — sanoi Gabriel, ja Henrik ei huomannut, kuinka hänen huulensa tällöin kalpenivat ja vavahtivat.
— No jaa, no jaa, — pani Henrik, niinkuin olisi sanonut: "mitäs nyt siitä!" — Henrik tiesi hyvin, että hänen ystävänsä oli ollut äärimmäisiin asti kevytmielinen naisasioissa. Mutta ei hän koskaan ollut tullut sille päällekään, että olisi sen johdosta moittinut häntä tai pitänyt vähemmin ystävänä. Päinvastoin tuo vapaa elämä ikäänkuin sopi hänelle, teki hänestä sen, mikä hän oli.
— Hän on nyt sitäpaitsi kihloissa, — puolusteli Henrik.
— Vai niin, — sanoi Gabriel: — sitä pahempi.
— No, Gabriel, ei sitä pidä asettua noin tuomitsevalle kannalle. Onhan jokaisella virheensä.