Gabriel aikoi jotakin sanoa, mutta pidätti itsensä.
— Hän on erinomaisen intelligentti ja sinulle voisi monessa suhteessa olla hyötyä hänestä, — jatkoi Henrik.
Siihen päättyi heidän avonaiset välinsä.
Gabrielilla oli jotakin sanottavaa, jota hän ei sanonut. Henrik taas, kun kerta oli tullut tälle alalle, päätti niin jatkaa loppuun asti ja sanoa kaikki sanottavansa.
— Merkillistä on, — sanoi Gabriel pitkän äänettömyyden perästä, kun he jo lähestyivät hänen kortteeriansa, — että sinä annat kaikki anteeksi semmoisille kuin hän on, mutta toisilta taas kylläkin vaadit.
— Keiltä toisilta?
— No eipä ne sinua vaan miellyttäneet, joiden luona kävimme.
— Miksei. Semmoisinaan ne kyllä voivat miellyttää minua, mutta ei vaan sinun tuttuinasi.
— Mikäs minä sitten olen?
— Sinä olet sivistyneestä perheestä.