— Ah se on mamman veli, — sanoi neiti Hanna äänellä, joka osoitti, ettei se henkilö ole pidettävä minään tärkeänä olentona täällä. — Hän on vaan semmoinen. — Mutta sanokaa nyt vihdoin minulle, mistä te oikein tulette?
Tämä oli sanottu niinkuin nyt vihdoinkin olisi päästy oikeaan aineeseen.
— Turusta viimeksi, — vastasi Henrik.
— Ettekö te siis ollutkaan Pohjanmaalla? — sanoi neiti Hanna avaten silmänsä niinkuin peljästyessä.
— Olin kyllä, sitä ennen.
— Niin, niin: sitä ennen. Tuota noin — sehän taisi tulla lyhyeksi se visiitti?
— Olisin ehkä jäänytkin, mutta kun tämä tuuma tässä tuli väliin —
— että teidän piti lähteä? — ja te läksitte ihan yksin?
— Veljeni kanssa.
— Aha. No — no — tuota noin — te matkustitte sitten yhdessä
Turkuun?