Siinä istuessa Henrikissä käväsi ajatus, että joskus on ennenkin näin ollut, — että taas jotain toistuu — että noin on kynttilä tuikkinut sameasti pöydältä ja palvelija ollut vuodetta laittamassa. Mutta hän ei jaksanut muistaa missä ja milloin se oli.
Hilma, saatuaan halot uuniin ja sytykkeet palamaan meni pöydän luo ja sytytti viheriäkuuppaisen lampun, mutta kynttilän sammutti. Sitten hän rupesi kohta laittamaan vuodetta, pöyhisti alustimia ja löi tyynyjä.
— Kun vaan tietäisin kuinka sen hotellin kanssa tehdä, — sanoi
Henrik.
— Minkä hotellin?
— Jossa olen asunut. Se ei ole vielä maksettu, mutta minä en nyt jaksa.
— No kyllä täältä joku voi mennä sitä asiaa toimittamaan.
Ja Hilma katosi. Hän tuli hetken kuluttua:
— Fabu lähtee yöajolle, hän vie rahat hotelliin, — sanoi Hilma.
Fabu — se oli se issikka, joka oli vuosikymmenen tässä talossa asunut ja jota Hilma ja hänen sisarensa sanoivat Fabuksi. Hänen oikea nimensä oli Fredrik Fabian Karlsson.
422