— Ei, muualla se taisi olla: — ellei vaan Alppilassa?
— Ole sinä! Minnes mennään, hä?
— Missäs sinä asut?
— Kas vaan, kohta kysyy missä asut. Mutta vie sinä ensin minua ja tarjoo jotakin hyvää. Eikös mennä johonkin oikein fiiniin paikkaan, mitä?
— Mitäs me siellä?
— "En kehtaa", sano niin. Kyllä minä jo näenkin mikä lintu sinä olet.
— Ei mennä ravintolaan, mutta mennään kävelemään, minä tulen vaikka minne.
— Etpä tule esplanaadille.
— Tulen vaikka esplanaadillekin, — sanoi Henrik vähän punastuen.
— Koetetaans! Mennään!