— Käski maisterin panna maata tuonne ylähuoneeseen, mutta kun minä kerroin, että maisteri sanoi tahtovansa valvoa, sanoi hän olevansa siitä hyvillään — puhui kätilö.
— Ja sanokaa, etten ummista silmiäni ennenkuin kaikki on onnellisesti päättynyt, ja että olen valmis auttamaan, jos vaan suinkin missä voin.
— Niin, ajatelkaas, matami kun jätti minut yksin tänne. Jos vaikka mitä tapahtuisi, enhän minä täältä jouda —
— Onko siis jotakin, jota minä voisin tehdä? — sanoi Henrik innolla.
Mummo kursaili vähän sanoa.
— Olisihan sitä — mutta eihän maisteri toki semmoista —
— Sanokaa vaan, minä koetan.
— No kun se matami jätti meidät ihan ilman halkoja, eikä olisi tarvinnut kuin liiteristä tuoda, vai liekö siellä hakattujakaan — en tiedä.
— Minä menen, — sanoi Henrik.
— Voi, voi sentään sitä maisteria — jäi mummo päivittelemään, saatettuaan Henrikin kuitenkin kyökin läpi ulko-ovelle.