— Tuo äkkinäinen ystävyys ei miellyttänyt minua.
Nimismies tuli samassa sisälle.
— No, siis sinä olet Henrik ja sinä olet Uuno, jaha, jaha. No, minun rakkaat ystäväni, nyt saatte yhden illan viettää ukko Bäckin seurassa ja hän on oleva ylen iloinen siitä, — ylen iloinen.
— Suokaa anteeksi, hyvä setä, mutta kyllä meidän on aikomus vielä tänä iltana päästä määräpaikkaan, — sanoi Henrik.
— Älkää, älkää veikkoseni, älkää tehkö vääryyttä vanhalle sedälle. Eihän teitä odoteta siellä, muuten olisivat vastassa, mutta minulta viette suuren ilon, jos nyt jätätte minut, kun juuri sain teidät tänne.
— Ei, ei, se ei mitenkään sovi, — koetti sekä Henrik että Uuno selittää, mutta nimismies ei ottanut kuuleviin korviinsa.
— Minne te yön selkään menisitte, — sanoi hän, ja kun emännöitsijä toi totitarjottimen:
— No, pankaa lasiin, tehkää niin hyvin. Jaha, vai että olette nyt täällä, no, no, laittakaahan totit. Vai eikö nuori sukupolvi osaakaan?
Ja hän näytti esimerkkiä viskaten kolme suurta sokeripalaa lasiin.
Uuno teki samoin.