—En minä siihen kylään mene, Veneh'ojan kylään minä menen.
Polisit sanoivat:
—Nyt on sunnuntaipäivä, katsokaamme meneekö sinne joku huvilaiva.
Ja ottivat sanomalehden ja löysivät ilmotuksen työväen huvimatkasta niille samoille Veneh'ojan kylän maille.
Niin yksi polisimiehistä istutti vaarin viereensä ajurinrattaille ja vei rantaan, jossa oli laiva, köynnöksillä ja lipuilla koristettuna, täynnänsä huvimatkalle lähtevää väkeä. Ja laiturin ääreen ajettuansa huusi: Tässä on vielä yksi sosialisti, ottakaa sekin!
Ja kaikki väki herahti nauramaan, kun he tutisevan vaarin ja sen pitkän matkasauvan näkivät. Ja nostivat sillan jälleen maihin, josta ne sen jo ottaneet olivat, ja ojentaen käsiänsä ottivat vaarin vastaan, ettei hän kapealta sillalta horjahtanut. Ja istuttivat hänet keskellensä laivan kokkaan.
Mutta laivan lähtiessä vesien siniselle selälle he puhalsivat torviin, ylimmällä komentosillalla seisten.
Ja vaari ajatteli: En ilmoisna ikinä olisi luullut lippujen ja musikin kanssa Veneh'ojan maille takasin palaavani.
Ja kun hän tällä nuorella väellä näki kiillokkaat kellonperät ja verkavaatteet ja kaulukset kaulassa ja hatut päässä, hän vielä ajatteli: Jos nämä Veneh'ojan rengit näin ovat, niin kuinkasta sitten Veneh'ojan isännät!
Ja vaari rupesi kyselemään heiltä Veneh'ojan asioita.