Niinkuin se, joka on valmistunut nimipäiväänsä viettämään, mutta kutsuvieraiden sijaan saakin luoksensa kuolinsanoman tuojan, niin Kerttu kauhistui tätä asiaa ja ilo pakeni hänen pienestä sydämmestään. Sillä hän aavisti, että tässä on kysymys Hanneksen tekemisestä herraksi.
Kun Kustaava oli mennyt, tuli Hannes asialta.
Kerttu pakotti itsensä nauramaan muka ihan kuollakseen, koska sanoi nähneensä niin hassun unen.
Hannes kysyi mikä uni se oli.
Kerttu sanoi: se oli semmoinen uni, että Hannes oli tullut polisimestariksi.
—Älä herran nimessä! Mistä sinä sen olet keksinyt?
—Ja kaikki kumarsivat Hannesta.
—Mutta sittenhän Kerttukin oli fiini rouva, sanoi Hannes.
—Eipä. Unessa oli niin, että Hannes otti toisen, joka oli paremmista ihmisistä. Mutta ei hänen olisi pitänyt niin tehdä, sillä—en tiedä viitsinkö kertoakaan … unessa on niin hassua.—
—Sano vaan.