Vuonna 1827. Uudenvuoden-Päivänä.
On kulunut puoli vuotta siitä, kun viimeksi kirjoitin Kirjaani.
Kun minä kesällä tulin takaisin Pappilasta, käski isäntä minun käydä
katsomassa läntistä kamaria.
Minä tein niin. Ja minä hämmästyin, sillä tämä pieni huone oli ihan
muuttunut.
Isäntä oli pannut siniset tapetit seinille. Hän oli antanut Henrikan ripustaa ikkunoihin valkoiset uutimet. Ne somat, valkoiset tuolit, jotka ennen olivat itäisessä kamarissa, olivat nyt muutetut tänne.
Minä menin niin hämilleni, etten saanut sanaa suustani.
»Pidätkö kamarista?» kysyi isäntä.
»Kyllä se on soma», täytyi minun vastata.
Silloin sanoi isäntä: »Sinä saat asua siinä talvisin.»
Minä vastasin: »Miksi minulla pitäisi olla niin hienoa? Henrika voi asua siinä.»