Henrika on sanonut, että hän menee mieluummin järveen kuin Janille. Minä luulen, että hän pääsee siitä murheesta, koska Jan on vain renki ja alhaista sukua, niin että isäntä tuskin mahtaa haluta sellaista avioliittoa.
Kolmantena Sunnuntaina Helmi-Kuussa.
Nyt se on tapahtunut, mitä olen pelännyt. Hän on sanonut, että hän aikoo naida minut.
Mutta minä sanon sinulle, rakas Kirjani, ettei sitä tapahdu tässä eikä tulevaisessakaan elämässä. Jumala antakoon minulle anteeksi, mutta minä otan mieluummin itseni hengiltä kuin joudun sellaiseen onnettomuuteen.
Pitkänä-Perjantaina.
Minulla on kokonainen vuosi aikaa elää.
Hän kysyi minulta tänään: »Mitä sinä vastaat, Renata?»
»Se ei tapahdu koskaan», vastasin minä ja katsoin suoraan hänen punaisiin kasvoihinsa.
Hän oli vaiti.
»Te olette minun kasvatusisäni», lisäsin minä.