Isäntä kulkee ääneti ja sävyisänä, eikä puhu mitään minulle. Soisin
voivani muuttaa mielenlaatua ja ottaa hänet.
Pitkän-Perjantain iltana.
Tämäpä on päivä. Siitä tuli vieläkin pahempi kuin minä olin odottanut. Tämä on totisesti se raskas päivä, jona meidän Vapahtajaamme piinattiin ristillä.
Minä uskon sinulle kaiken, rakas Kirja.
Kuule nyt:
Vänöläisisännät olivat eilen täällä, ne kaksi, jotka joskus käyvät meillä vieraina. Se vanha, viekas kettu, joka on ollut meidän isännän yhtiömies monissa yrityksissä, ja se nuori, kopea, jota pidetään suur’ampujana.
Hurjasteltiin koko päivä ja juotiin. Illalla meni Jan saunaan makaamaan. Suur'ampuja oli täydessä humalassa ja peuhasi Henrikan kanssa, kunnes tämä pakeni kesteistä ja asettui minun kanssani nukkumaan.
Minä heräsin yöllä siihen, että kuuro vanhus piti meteliä. Menin ovelle ja kuuntelin. Vain hän ja isäntä olivat enää tuvassa. Vänön miehet olivat menneet matkoihinsa.
Vanhus huusi: Minä pidin häntä kiinni, mutta sinä pistit häntä.
Isäntä huusi: Ole vaiti, tytöt voivat kuulla!