Vanhus huusi: Kuulkoot, Vänön isännät kuulkoot, Jumala taivaassa kuulkoon!
Isäntä huusi: Se tehtiin yksissä tuumin.
Vanhus huusi: Kyllä kai sinun hyvin kelpaa, kun vain toinen pitää kiinni.
Minä kuulin, että ulko-ovi jysähti auki. Sitten oli kaikki hiljaista.
Aamulla menin anivarhain tupaan. Isäntä nukkui sängyssään. Vanhus makasi pihamaalla nietoksessa ja kuorsasi.
»Etköhän nyt sairastu ja kuole», ajattelin minä ja annoin hänen maata.
Isäntä ei ole puhunut minulle koko päivänä. Minä luulen, että hänen
omatuntonsa on herännyt ja että hän pelkää minua.
Ehkä hän pelkää, että minä kuulin jotakin yöllä». Ehkä hän on vikapää
muihinkin veritöihin kuin tähän viimeiseen.
Hän löysi minut priki Renatasta, kun minä olin avuton lapsi. Kenties
matkustivat minun Isäni ja Äitini samalla laivalla.
Kenties on minun kasvatusisäni minun vanhempieni surmaaja.