— Pidä suunta valkoista kiviristiä kohti!
— Mikä on saaren nimi?
— Sama kuin selän: Gullkrona. [Gullkrona = Kultakruunu.]
— Gullkrona?
— Niin, se kuuluu omituiselta. Miten selittäisit sellaisen nimityksen?
— Selittäisin! Mitäpä hyödyttäisi nyhtää selityksin hajalle kaikkea kaunista?
— Luulen, että nimen on aiheuttanut jokin kirjoitusvirhe, joka — —
— Sinä olet sietämätön paikannimenjohtoinesi. Minä sanon Gullkronan selkä ja iloitsen siitä. Etkö voi kuulla, että nimi laulaa? Etkö voi nähdä, että se loistaa?
— En, kautta Jupiterin, sitä en voi, etkä sinäkään, Kolumbus.
Vuoden pisin päivä alkoi vähitellen iltaantua. Luoteinen oli peräti masentunut. Se puhalsi suoraan peränpuolelta, mutta jaksoi töin tuskin täyttää puoliksi katetun purren korkeita purjeita, jotka oli tiukoitettu kummallekin laidalle. Vanaveden kohiseva laahus jäi peräsimen taakse suurin, välkkyvin kuplin ja mastonhuippuun sidotun juhannuslehvän vihreä kuva murtuili aaltojen mutkikkaissa kuvastimissa suojanpuolella.