— On, tuomiokirkko. Eikö hän ole koskaan ollut Turussa?
— Ei.
— Entä Tukholmassa?
— Ei.
— Voi, eikö hän ole milloinkaan nähnyt kaupunkia?
Pienet porsaansilmät vilkuilivat ikävöivän näköisinä ruohikolla olevaan kristalliseen taskumattiin, mutta Kevätesikko ei ollut sitä huomaavinaankaan.
— Mitä sinä täällä saarella teet? vanhus yhtäkkiä murahti.
— Minä purjehdin huvin vuoksi yltympäri tovereineni.
— Toinen purjehtii pakosta.
— Mekin teemme sitä osittain pakosta. Olemme turkulaispoikia, kaikki neljä, ja kotimme ovat palaneet. Perheemme asuvat maalla talonpoikaistaloissa ja elävät ahtaasti, senhän hän voi ymmärtää. Siksi me olemme päättäneet elää tämän kesän purressa, omiksi mielihyviksemme eikä kenenkään vahingoksi.