— Mutta totta kai aina joku poikkeaa kuitenkin tänne katsomaan?
— Kyllä. Ihmiset, jotka myyvät meille tai ostavat meiltä.
— No, eikö tunnu hyvältä tässä yksinäisyydessä, jos joku tulee maihin teidän luoksenne?
— Siitä on enemmän pahaa kuin hyvää, koska ne enimmäkseen ovat vihamielistä väkeä kaikki tyynni.
Klopstock kuunteli tätä keskustelua hämmästyneenä. Hän muisti heidän äskeisen hilpeän tulonsa, aivankuin muistetaan tahdittomuus, johon joudutaan syypääksi jollakin tärkeällä hetkellä ja jota ei voida myöhemmin ottaa puheeksi.
Pykälä istui ääneti ja mietteissään.
— Kaikki on täällä suurenmoista, hän ajatteli. Mutta hirvittävän karua!
Ihmiset ovat jollakin tavoin lähellä petoja. Jokainen ahdistaa muita.
Yksityiset perheet ovat toistensa vihollisia, ne tuntevat olevansa eri
verta. Ja kuitenkin ne ovat toisistaan riippuvaisia hädän tullen.
— No, miksi tällaisia painoja nimitetään kalastajakielellä? kysyi
Kolumbus.
— Ne ovat kiveksiä, mutta hailiverkoissa niitä sanotaan partsoiksi.
— Entä nämä karkeat langat?