Pykälä oli siirtynyt Kolumbuksen viereen. He puhelivat hiljaa.
Talollinen tarkkasi heitä.
— Sinä, sarvisilmäinen, hän ajatteli, sinä näytät olevan heidän johtajansa etkä sinä mielelläsi jättäisi yhtä miestä Vraköhön. Kunpa tietäisin, mikä minulle on parasta.
Seuraavassa tuokiossa tapahtui jotain. Kolumbus pani kätensä talollisen olalle. Sellaista ei kukaan ihminen ollut koskaan keksinyt tehdä. Tuon karkean miehen tajuntaan ei mahtunut, että voitiin esiintyä sillä tavalla, ja hän oli niin hämillään, kuin jos pappi olisi ottanut häntä kädestä. Hän oli häpeissään, lannistettu, kykenemätön harkitsemaan, mitä hänen etunsa vaati.
— Toverit aikovat nyt purjehtia ja ajattelevat tulla jonkun kuukauden kuluttua tänne takaisin minua noutamaan. Saanko asua teidän luonanne siihen saakka?
Kolumbus nousi. Talollinen vitkasteli. Tuo omituinen häpeän ja riippuvaisuuden tunne katosi Kolumbuksen puristaessa hänen kättään, mutta kultaraha oli jäljellä kourassa lämpöisenä ja raskaana.
— Henrika, käski hän yrmeästi, avaa kamarin ovi!
3.
Lintupilvi hälveni vähitellen sinenharmaan valkaman päältä. Niin kauan kuin Kolumbus viipyi ranta-aittojen luona, kierteli vielä muutamia suuria selkälokkeja tunkeilijan ympärillä nenäkkäinä ja äkäisesti kirkuen, ikäänkuin ne olisivat tahtoneet huutaa: mene matkoihisi! mene matkoihisi! Mutta kun tuo tuntematon eläin vihdoinkin oli häädetty pois, tuli suuri rauha myrskyn jälkeen. Pitkään riviin rantakallioille, ranta-aittojen katoille ja kivilaitureille kiivenneinä nuo valkoiset parvet torkkuivat päivänpaisteessa.
Tunnit valuivat tiehensä kirkkaan sydänkesän päivän tyvenessä. Pari tiiraa pyydysti salakkaa matalikolta, missä meriruoho kasvoi karien uurteista vihreänsinisinä juomuina. Ne pulahtivat veteen kuin putoavat kivet, eivät onnistuneet, kimposivat takaisin ilmaan, pulahtivat ja epäonnistuivat uudestaan, lukemattomia kertoja.
Valkaman suulta kuului airojen loisketta. Joku valpas, vanha lokki lensi sinne ja kierteli pienin, tuttavallisin huudahduksin harmaan ruuhen yläpuolella, joka lähestyi nopeasti satamaa.