Henrika otti muhkeasta tammiarkusta pari reikäompelein koristettua pellavaraitia. Kristoffer kävi vuoteelle pitkäkseen ja upposi kuin suureen, pehmeään maininkiin.
— Mitä sinulla on patjantäytteenä? hän kysyi.
— Tietenkin haahkan untuvia.
Henrika nauroi:
— Minä olen ne nyppinyt ja kyninyt ja keittänyt ja kuivannut ja sitten olen täyttänyt koko patjan, jos sinua huvittaa se tietää.
Siniseksi maalattu ovi vei läntiseen kamariin. Se oli lukossa. Kristoffer yritti katsoa avaimenreiästä. Siellä sisällä näytti olevan hämärää. Hän ei voinut erottaa lainkaan eri esineitä.
— Mitä sinä tirkistelet? kysyi Henrika töykeästi.
— Kuka siellä asuu?
— Ei kukaan.
— Mihin huonetta sitten käytetään?