— Rauhaa, vastasivat kasvot.
— Mitä vaaditaan sinun rauhaasi varten?
— Vanhurskautta.
Henrika oli lakannut itkemästä. Hän istui Kristofferia katsellen.
— Hän ei ota minua koskaan avioksi, hän ajatteli. Renata olisi sopinut hänelle paremmin kuin minä.
Kristofferin silmät täyttyivät kyynelillä.
— Onko joku tuottanut Renatalle niin raskaan surun, että hänen täytyi etsiä kuolemaa?
— Niin on hyvinkin saattanut tapahtua.
— Etkö sinä voinut auttaa häntä?
Henrikan kasvot punehtuivat.